Päivä alkoi päänsäryssä.
Kattilallinen puuroa, iloisia huomenta toivotuksia.
"onko tässä varmasti sokeria?"
Niisk ja köhköh.
Autolla kylille, yks tonne ja kaks tuonne.
Käynnistymisvaikeuksia.
Narinaa ja marinaa.
Aurinko paistoi mutta melkein pakkanen pureskeli, kylmä.
Leikin hyörinää ja pyörinää.
Vähän ahkerointia ja aina vaan pään jomotusta.
Viikonloppusuunnitelmat muuttivat muotoaan, ketutti.
Iltasella sain ihanan hiljaisuuden haltuuni, jäin yksin kotiin.
Lämmitin saunan, löylyttelin. Kuuntelin musiikkia.
Ja virtapiikin voimin lapasiin ilmestyi puuttuneet peukut.
Yhteinen iltapalatuokio, kaikki taas koolla.
Unille vei pienten tie.
Istuin koneen äärelle ja luin saapuneen sähköpostin.
Surumielin iltani jatkunut. Kaikki päivän marinat ja narinat...nolottaa.
Nyt lippu korkealle ja suuren suuri rutistus sinulle,
Rakas Ystäväni.
Ei me luovuteta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti