Tajusin tässä illalla sairastavani PikkuNaulaSyndroomaa.
Se on sellainen omituinen himo pikkunauloja kohtaan.
Naulat on niin suloisia.
Minulla on ikioma purnukka pikkunauloja, sellaisia samanlaisia millä naputellaan kiinni "halpis huonekalujen" taustalevyjä. (laittavat aina mukaan niin paljon jotta saan kokoelmaani kartutettua)
Nauloja käytän, viimeksi tänään valokuvien seinään kiinnitykseen. Tai no en mä ihan sentään kuvan läpi kolkuttele vaan ihan kehyksien ripustukseen.
Nauloista tuli mieleeni visio vuosien takaa.
Iskä teki vasarahommia ja minulla oli oma pikkuvasara. Ja mitäpä sillä tein _naputtelin tietenkin pikkuruisia nauloja johonkin kalikkaan kiinni.
Onkohan tämä vakavaa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti