Hermanni ja rotta

Siellähän ne olivat aamulla,

Hermanni ja rotta verannalla kirjeen kera.

Hermanni oli juuri ehtinyt kotiin,

oli salaa lomaillut äitin ja isin mukana. 

Kertoi kuulumisiaan ja pyyteli josko lapset rakentaisivat taas joulunajan asunnon heille.

Tuumasta toimeen.

Kaulahuivitkin tokaluokkalainen virkkasi jouluvieraille.

Päivälevolla Hermanni pötkötteli kun kameran kanssa vierailin.

Ihana iltarutiini.

Ja suurensuuri huokaus kun aatto saapuu.

Samankaltaiset joulusalaisuudet ovat osa omaa lapsuuttani,

niiden arvo on mittaamaton.

Muutama vuosi eteenpäin ja tonttuseikkailut ovat todennäköisesti ihan lapsellisia. 

Vielä ovat isommat hienosti tarinassa mukana ja pienimmät täysin joulutaian lumoissa.