maanantaina, joulukuuta 02, 2013

meri





Koskaan ei ole liikaa kuvia merestä.
Auringosta.
Lumoavat sijainnista huolimatta.

Päivisin meri näyttää kaikessa kimalluksessaan houkuttelevalta.
Aallot saavat minut varuilleen.
Pimeä meri pelottaa.

Mielikuva jonka puoliso visioi.
Miltä tuntuisi kellutella purjeveneessä,
keskellä aavaa merta,
yön pimeydessä?

Se olisi varmasti lintukoto.
Puolison mielestä huikeaa,
minua pelottaa ajatus.

Kotiin palattuamme lasten ensimmäiset kysymykset koskivat merta.
Uitteko paljon.
Emme meressä kertaakaan.

Kahlasimme.
Kävelimme rantaviivan hietikolla,
otimme aallon tuomia pärskeitä vastaan.
Suola kuivui iholle valkoisena.
Se riitti meille tällä kertaa.

Viikon aikana sää oli lämmin,
se ei ollut kuuma.
Hellevaatteet olivat sopivat päivisin,
iltaisin pitkähihainen mukava lisä.
 Paikalliset käyttivät saapikkaita ja toppaliivejä.

2 kommenttia:

  1. meri on mulle aina ollu semmonen voimaa antava elementti,toisaalta pelottava,mutta toisaalta taas ei...aaltojen loisketta voisi kuunnella vaikka kuinka kauan...

    VastaaPoista