vuoristo

 

 

 

 

 

 

 

Vuokrasimme auton.

Toinen yritys onnistui. Tästä aiheutui suunnitelman muutos.

Emme päässeet aamuvarhaisesta liikenteeseen,

vasta yhdentoista aikoihin.

Sanoin jotta otan autoretkellä paljon kuvia,

voin sitten perillä katsoa minkänäköistä siellä oli.

Siirsin varmuuden vuoksi painoa rotkon vastaiselle puolelle,

kiljahtelin ja vartioin nopeusmittaria.

Pidin huolta ettei kuski katsellut maisemia liian tarkasti.

Melko jännittävää oli.

Maisemat olivat mahtavat.

Korkkiruuvikiharatiet seurasivat toisiaan.

Luonto muuttui.

Karut kalliot ja kaktukset.

Vihreys ja vehreys.

Ylhäällä sakea sumupilvi, hyinen viileys.

Siellä näytti syksyltä.

Puut pudottelivat lehtiää. 

Näkyvyys oli sumussa nolla ja kartan mukaan saaren huikeimpia näköalapaikkoja.

Alkoi hiipimään mieleen ajatus, olisi kiva ehtiä takaisin ennen pimeää.

Olimme ajatelleet ruokailevamme jossakin pienessä kivassa kylässä.

Suunnitelma muuttui.

Vihdoinkin löytyi pikkuruinen spar-market ja keräsimme kassillisen autoeväitä.

Ravintolaan ei ollut aikaa.

Aurinko laski juuri oikeaan aikaan.

Laskettelimme alas kaupungin valoihin ja suoriin teihin.

Monta kokemusta rikkaampana.