Entä jos vaeltaisi yksin?
Eksyisikö?
On kyltit joita seurata, on polut jotka valmiiksi tallattu.
On pitkospuita, kivikoita.
Tasaisiksi hiotuneita, koneellisesti tasoitettu polkuja.
Jos kulkisi yksin.
Kenen kanssa maailmaa parantaisi,
kuka ojentaisi juomapullon rinkan sivutaskusta.
Kuka jäisi odottamaan kun alamäkiosuuksilla se vasen polvi alkoi vihoitella.
Retken viimeisen yön vietimme Nammalakurussa.
Minäkin autiotuvan lämmössä.
Mökki uutuuttaan hohtava.
Erittäin valoisa näin kesäaikaan kun kuusi ikkunaa pienessä tuvassa.
Onneksi nukkumatin kanssa hyvissä väleissä,
unet olivat sikeät.
Jos olisin vaeltanut yksin,
ei olisi ketään joka nämä kuvat nähdessään muistaisi tuulen vireet kuten minä.
ihania kuvia,kiitos näistä kuva-kertomuksista!
VastaaPoistaKiitos :-)
Poista<3 Varmasti ikimuistoinen reissu <3
VastaaPoistaSitä nimenomaan <3
Poista:-)
VastaaPoista<3
PoistaTeillä on ollut ihan mahtava vaellus - upeita maisemia. Tuo tuollainen tekee niin hyvää. Minä en ole ollut kunnolla vaeltamassa, eli monta päivää putkeen, kuin kerran Ruotsin lapissa ja se oli kyllä elämys, aika rankka, koska satoi ja rinkat painoivat, mutta hieno reissu silti.
VastaaPoistaKyllä tämä Suomen luonto tarjoaa aivan käsittämättömän kirjon mahtavia näkymiä, etelästä pohjoiseen. Nautitaan <3
Poista