Vuosi lähestyy taas loppuaan.
Uusi kolkuttelee oven takana.
On aika hävittää huonot jutut,
niputtaa hyvät jutut.
Pudottaa ja päästää jatkoon.
Tehdä uusia lupauksia ja miettiä mitenkä niiden vanhojen kävi.
Olenko hyvä vain jos muutun?
Entä jos olisikin ihan hyvä näin?
Vai onko se sitten riman alitusta,
en tiedä.
Nukuin viimeyön huonosti.
Podin joulunohitusmasennusta.
Pelkäsin etten saa enää joulusta kiinni näin tapaninpäivänä.
Yöllä joku peruutti autonkin meidän keittiörempan keskelle,
talon kulmasta sisään tuosta vaan.
Pelkäsin koko talon romahtavan ja mietin mitenkä nyt lämpö pidetään sisällä.
Sekavat unet selätettyäni joulu oli vielä täällä.
Fiilistä hieman koiteltiin kun vierailin nettipankin puolella laskuja maksellen.
Mitään ei ole,
mitään ei puutu.
Riitti ja riittää.
Oma langanohjaimeni.
Samaan suuntaan kulkijani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti