Piti käydä lähempää tarkastamassa,
näinkö harhoja.
Punertava vaahtera.
Tuo rakas vaahteramme jota rajanaapuri vihaa.
Heittelee neniä väärälle puolelle aitaa
ja koittaa lisääntyä.
Vaahtera siis.
Kaikki ihanat lehdet jotka vielä maahan pudottuaan tuottavat paljon iloa.
Lapsille ja minulle,
lapsenmieliselle.
Painajainen aidan toisella puolella.
Lähellä vaahteraa paistattelin tänäänkin auringossa.
Tankkausta.
Kudoin kerholaiselle kämmekkäät.
Jämälanka-nyssäkät katoavat tai ainakin pienentyvät.
Seuraavat kämmekkäät on kohta valmiit.
Välivaihe ennen sormikkaita ja lapasia.
ei hyvänen aika...tuosta vaahterasta samanmoista käyty meillä,tosin se puu itsessään kasvoi naapurin puolella:)Mutta syksyn parhaimpia hetkiä oli aikoinaan stadissa asuessani just tuo kahlaaminen punaisissa vaahteran-lehdissä;)
VastaaPoistapuu,jonka tahtoisin omaan pihaani ja monta ;)
Kämmekkäät kädessä onkin varmaan mukava puuhailla. Enpä olisi osannut kuvitella vaahteran olevan ongelma naapurille, ehkä siksi kun meillä ei rajanaapureita ole. Yksi vaahtera löytyy ja lisää tulossa. Ei kai niitä voi olla liikaa!
VastaaPoistaMinä jaksan aina ihmetellä, miksi maailmaan mahtuu puiden vihaajia, jotka haluavat kaataa kaikki puut? No, ei nyt ehkä kaikkia, mutta kauniita puita. Varjostavatko ne heidän mielestään liikaa? Tuottavat liikaa lehtiä? Minä taas pidän varjosta...no, lehdistäkin, mutten aina kyllä siitä haravoinnista.
VastaaPoistaTämä vaahtera "ongelma" saa meidät hymyilemään. Koitetaan kuitenkin käyttäytyä itse asiallisesti josko puustomme liian villiä ;-)
VastaaPoista