Aamulla en jaksanut nukkua.
Pitkään niinkuin pyhinä.
Olkapäästä lähti reitti päähän,
sitä särki.
Nautin hiljaisuudesta.
Järjestelin pyykkejä, leivoin leivän.
Istuin ison kahvimukin ja saaristolaisleipäni kera keittiön ikkunan äärellä.
Naapurin koirakin kävi ulkona.
Meillä tapana tuijottaa toisiamme.
En tiedä näkeekö hän minua,
siltä minusta kuitenkin tuntuu.
Päivällä saimme vieraita.
Juhlimme 8-vuotiasta ja 10-vuotiasta.
Neidin syntymäpäivä on parin viikon kuluttua.
Talo täynnä tärkeitä ihmisiä,
voiko enempää pyytää?
Joulupukki muisti minua monenlaisesti.
Ylläolevat sain tontulta, jota myös siskoksi kutsutaan.
Monenmoista muutakin mukavaa paketista löytyi.
Kiitos.
Tässä lanka, josta edellisen postauksen kimallesukat kudottu.
Ne tosin erisävyisestä kerästä.
Laadukkaan tuntuinen sukkalanka,
ihanalla kimallelisällä.
Meidän pikkuneiti tahtoisi tästä villatakkia.
Joulun jälkeen iskee aina jonkinmoinen tyhjiö.
Kutomisrintamalle.
Tekemistä riittää,
aikataulut katoavat.
Nyt työnalla sukat itselleni,
niitä ei ole koskaan liikaa.
Ei milloinkaan.
Minullakin on usein villasukat puikoilla. ja usein myös ihan itselleni. Aina villasukat jalassa joten niitä ei voi olla liikaa! :) Kiitos tuosta kimallesukkalanka vinkistä. Laitoin ylös :)
VastaaPoistaPelkkiä villasukkia käytän minäkin. Erilaisia eri tilanteissa; päivän pitää päiväsukkia ja yöksi vaihtaa toiset ;-)
PoistaJotenkin sielukas tuo naapurin koira. Ja kyllä se minusta siltä vaikuttaa, että se sinut näkee.
VastaaPoistaOikein ihanaa loppuvuotta ja uuden alkua sinne, Ja siitä olen samaa mieltä, ettei villasukkia voi koskaan olla liikaa.
Kiitos samoin :-)
PoistaKun kissamme vielä kulki joukossamme, hänellä oli tapana tuijottaa koiran tavoin sisään ikkunasta. Sitä jäin kaipaamaan. Onneksi minulla on toinen tuijottaja vastassa kun aamuisin verhoa avaan.