En ole pitkään aikaan raportoinut villatakistani.
Niin kivasti kun se lähti käyntiin.
En minä mikään pieni ole,
mutta en ihan noin leveäkään.
Kasvuvaraa on turha kutoa aikusen takkiin.
Kudin on hävennyt korin pohjalla.
Tänään päättyi aresti.
Saksilla vaan lanka poikki ja uusia silmukoita luomaan.
Tai oikeastaan jo kolmansia...
Toivottavasti nyt tulee sopiva. Aikuisen kasvamisesta.. Välillä kun minulla on päälläni esim joku kiva mekko niin nuorin kysyy saako hän sen sitten kun se tulee minulle pieneksi (oppinut että saa siskoltaan..) hymyilyttää tuo. Ja mielessäni mietin että kunpa se ei tulisi minulle koskaan pieneksi... ;D Koska pituuttahan en enää kasva... :D
VastaaPoistaNiinhän se menee, pitää vain odottaa toisen kasvamista :-)
PoistaMinulla on kyllä taito suurentua, tahtoisin taidosta kovasti eroon.
Oioi, tuo kirpaisee tällaista ihmistä, joka ei itse neulo ollenkaan. Muistan vain koulun käsityötunneilta opettajan, joka huoletta purki meidän pienten tyttöjen neulomuksia, jos jossain vain näkyi yksikin virhe. Se tuntui silloin tosi pahalta.
VastaaPoistaKyllä kirpaisee. Näen kuitenkin työn valmiina, itselle epäsopivana, sekin ajatus kirpaisee.
PoistaTuo on muuten jännä, luulen ja toivon jotta nykypäivän koulumaailmassa ei edetä tuolla taktiikalla. Niin monia muistoja löytyy tuttavapiiristäkin; purkuun lähteneistä käsitöistä, opettajan mielestä huonosta hiihtotaidosta. "katsokaahan kaikki, älkää tehkö tällaista"
Se ei tunnu hyvältä.
työn iloa...
VastaaPoistaKiitos :-D la-la-lallatilallatilaaa....
Poista