punaisuutta

Aamulla juhlivat koululaiset.

Tällä kerta pienimuotoisesti pihamaalla.

Kivaa erilaisuutta.

Opettajia muistetaan perinteisesti,

eihän joulupalloja voi olla liikaa?

Esikoinen juhlii sisätiloissa,

yläasteen ensimmäinen etappi jo takanapäin.

Äiti ei pysy perässä ajan riennossa.

Löysin kirpalta eilen verhot,

ne joita olin jouluksi odottanut löytäväni.

Kuvassa vieläkin kirkkaammat kuin todellisuudessa.

Mietin mitenkä kuvan rajaisin,

tarjoilenkin koko todellisuuden.

Meidän mukavuussohvamme,

aitoa Askoa vuosikymmenten takaa.

Ja nuo tavarat.

Ne vain leviävät pitkin olohuonetta

vaikka kuinka korottaisin ääntäni.

 

Koululaisten kotiuduttua laitoimme piparitehtaan käyntiin.

Illalla koristelivat.

Ja huomenna jos saisin talon kasaan.

Ei se haittaa jos ei onnistu,

tehdään autiotalo -esikoisen ehdotus.

Niin meidän juttumme on vähän vinoudet ja epäsymmetrisyydet.

 

Kalenterisukkainto hieman laantui.

Koko on patakinnasta tai tuplajalkoihin.

Tänään taas tartuin hetkeksi.

Ei näistä minulle tulekaan sukkia,

varmaankin tuolla toiselle puoliskolle.