Tänään se huipentui.
Minusta tuntuu jotta juuri tämä päivä se,
joka itselleni kolahti.
Tarkoitan kun koko vuoden siivitetty samalla teemalla paikassa jos toisessa.
Suomi sata, sitä ja tätä ja tota.
Juhlapäivä alkoi kirkosta.
Perheemme kolme partiolaista olivat mukana laskemassa seppeleitä sankarihaudoille.
Koskettava, kunnioitettava hetki.
Teinipojankin saimme mukaan kirkkoon,
hän sai ensimmäisen merkinnän rippikoulukorttiinsa.
Kohti ensikesän juhlia.
Muuten päivämme on sisältänyt kotoilua.
Isäntä laittoi ruuan pidemmän kaavan kautta,
kattoi pöydän kauniiksi.
Rakastan.
Kynttilöiden valoa,
linnanjuhlia, glögiä ja vähän suklaata.
Huomenna jatkamme tätä viikkoa,
palaamme vielä arkipäiviin.
Tietää taas ajatustasolla sekaannuksia,
mikä päivä nyt olikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti