Meilläkin harrastetaan.
Ei paljoa mutta vähän kuitenkin.
Jokaisella jotain.
Löytyy partiota, ratsastusta, tanssia, jalkapalloa ja sählyä.
Kerran viikossa tai paljon harvemmin, huvittamisen mukaan,
jos eräältä kysytään.
Harrastuksiin sitoudutaan, mutta ei naama irvessä suoriteta.
Me aikuiset emme kuulu harrastuspiireihin.
Tai tietenkin jos epäviralliset ammattikalastajat, mopojengit tahi neulootikot lasketaan.
En ole koskaan ollut ryhmäliikkuja, kuorolaulaja tahi taidepiiriläinen.
Olen liian lihava, hidas, musiikkikorvaton, taidesilmätön.
Selityksen makua.
En vaan koe intohimoa tällaisia kohtaan,
vielä.
Etelän reissulla hymyilimme tiistaipäivän harrastajille.
Paikalliset lapset eivät kipittäneet salibändin pariin,
he laskeutuivat surffilautoineen mereen.
Pieniltä näyttivät, alle kymmenvuotiailta.
Siellä taitavasti sublautaillen lähtivät etenemään kohti syvempiä vesiä.
Vähän meitä hirvitti,
ehkä kuitenkin saarella asuessaan taito on hyppysissä jo verenperintönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti